Resurssiviisasta kaupunkikeskustaa ohjelmoimassa

Teimme Järvenpään kaupungille pelillistämiseen perustuvan kaupunkikehittämisen työkalun, jolla voimme ohjelmoida keskustan pitkäaikaista suunnittelemista, mutta ensin hieman taustoitusta.

Järvenpään perustamisvuonna 1951 kaksi kolmasosaa maailman väestöstä asui vielä maaseudulla ja kaupungistuminen oli periaatteessa olemassa olevien kaupunkirakenteiden leviämistä ulospäin keskustoista lähiöiksi ja esikaupunkialueiksi. 2051, satavuotisjuhlavuonna, tämä lukema on kääntynyt täysin päälaelleen ja jo kaksi kolmasosaa maailman väestöstä asuu kaupungeissa. Lisäksi kaupungistumisen megatrendi on kohti tiiviimpää kaupunkirakennetta, tehokkaampaa maankäyttöä sekä korkeampaa rakentamista.

Läpi historian olemme voineet todeta kaupunkien merkityksellisen roolin osana uusien innovaatioiden syntyä, yrittäjyyden muotojen kehittymistä sekä erilaisten ihmisten ja ajatusten paikkana kohdata toisensa. Nykyään puhutaan kaupungeista palvelualustoina (City-as-a-Service), jolla tarkoitetaan itse asiassa juuri sitä samaa tehtävää, jota kaupungit ovat jo tuottaneet läpi olemassaolonsa. On myös hyvä muistaa, että kaupungit ovat historiallisesti huomattavan pysyviä rakenteita verrattuna esimerkiksi valtioihin. Voidaan siis sanoa, että kaupungeissa asuminen on osa kaikkein tyypillisintä tapaa ilmaista ihmisen kulttuurillista, taloudellista ja sosiaalista ydintä.

Kaupungistuminen tuo mukanaan myös haasteita, joista yksi isoimmista liittyy energiatehokkuuteen, joka taas liittyy voimakkaasti esimerkiksi joukko- ja erityisesti raideliikenteen hyödyntämiseen. Esimerkiksi Atlanta tuottaa kymmenen kertaa enemmän kasvihuonepäästöjä suhteessa asukasmäärältään samankokoiseen Barcelonaan, johtuen pääosin kahdesta toisistaan riippuvaisesta asiasta. Atlantan pinta-ala on 4280km2, kun taas Barcelonan vain 192km2. Lisäksi Barcelonassa joukkoliikenne toimii tehokkaasti raiteita pitkin, kun taas Atlantassa näin ei ole.

Vaikka Järvenpää ei kokoluokaltaan Barcelona olekaan, niin kaupunkisuunnittelun logiikan kannalta nämä esimerkit antavat hyvän pohjan miettiä viimeaikaisen Järvenpää-ilmiön taustoja globaalissakin mittakaavassa. Suomen neljänneksi tiheimmin asuttuna kaupunkina Järvenpää on yhden taajaman ja neljän rautatieaseman kunta. Olemme jo DNA-tasolla resurssiviisas kaupunki. Tämä tuo mukanaan valtavan edun suhteessa nykypäivänä vaadittaviin edellytyksiin kasvulle ja tehokkaan palveluverkon luomiselle. 1950-luvun haasteet ovat 2050-luvun vahvuuksia.

Järvenpään keskustan ns. Perhelän kortteliin suunnitellaan tällä hetkellä YIT Suomi Oy:n toimesta tehokasta, mutta pehmeällä tavalla koko kaupunkia palvelevaa rakennuskokonaisuutta. Järvenpään keskustasta on mahdollista rakentaa Suomen mittakaavassa poikkeuksellinen alue, jossa toimivat kaikki maailmallakin kaupungistumisen megatrendejä ohjaavat vahvuudet. Näiden vahvuuksien kautta Järvenpää voi näyttää myös muille esimerkkiä siitä miten kokonainen kaupunki pystyy muuntumaan aidoksi palvelualustaksi, joka edistää innovaatioiden ja palvelujen kehittymistä vielä vuonna 2051 – ja toki pitkään sen jälkeenkin.

Ja niin, tuosta kuvassa olevasta “parkkikiekosta”. Halusimme kehittää pelillistämisen ideaa hyödyntävän työkalun, joka pitäisi keskusta-alueen (ja jatkossa myös muidenkin alueiden) suunnittelun oikealla tasolla liikkuvaksi siten, että toisaalta mitään tärkeää perspektiiviä ei jätetä huomiotta, mutta toisaalta kuitenkin siten, että ajattelu ei harhaile.

Pari sanaa kiekon toiminnan logiikasta. Ensimmäisellä kehällä on suunnitteluperiaatteiden kehä, johon on valikoitunut mielestämme neljä keskeisintä prinsiippiä: käyttäjäystävällisyys, kokemuksellisuus, visuaalisuus ja turvallisuus. Seuraava kehä on “entry point”, joka ohjelmoi keskusta-alueen kannalta tärkeän toiminnallisen ulottuvuuden. Vihdoin uloin kehä muodostaa toimijatason, jossa jokainen “hahmo” operoi suhteessa aiempaan kahteen kehään.

Eli esimerkiksi näin: jos valitaan keskusta-alue, käyttäjäystävällisesti, kaupunkitilat ja tapahtumajärjestäjät, niin tällöin meillä on selvä ajattelua ja suunnittelua ohjaava perspektiivi, joka on huomioitava koko keskusta-alueen kehittämisessä. Toisaalta tämä ei kuitenkaan riitä, sillä jos ulointa kiekkoa liikuttaa vaikka kohtaan “digivieras”, niin tämä tarjoaa jälleen uuden perspektiivin puntaroitavaksi, jolloin nämä perspektiivit eivät saa olla ristiriidassa keskenään. Ja edelleen esimerkiksi “pendelöijä” tai “pyöräilijä” muuttaa perspektiiviä hieman, puhumattakaan jos pyöritetään sisempää kehää vaikkapa asentoon “pysäköinti” tai sisintä kehää asentoon “turvallisuus”.

Kun koko kiekon kaikki eri perspektiivit lasketaan yhteen saamme luvuksi näinkin itsestään selvien muuttujien kautta peräti 4*8*16=512 eri perspektiiviä. Yhtään vähempää ei tosin kaupunkikeskustan uudelleenrakentamisen yhteydessä ole varaa puntaroidakaan.

Seuraava steppi onkin sitten digitalisoida tämä malli, mutta siitä myöhemmin. Ja kiitos vielä Ohoi Creativelle hienosta graafisesta ilmeestä!

D3DUN4zW0AAK_TK

Marko

Marko Lehenberg

City Growth Evangelist | Business Rebel | Old School Metal Fan

Submit a comment

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s