Muutama ajatus työllisyydenhoidosta

Tervetuloa mukaan elinkeinopäällikön työhöni!

Aloitan kirjoitteluni asiasta, joka jyllää otsikoissa ja keskusteluissa, ja jossa tapahtuu samaan aikaan erittäin paljon ja ei taas toisaalta yhtään mitään: työllisyydenhoidosta. Työllisyydenhoito on osa elinkeinopalveluita Tuusulan kunnassa, ja hyvä niin; työllisyys ja elinkeinoelämä kun menevät väistämättä käsi kädessä, koska ilman menestyviä yrityksiä ei ole työpaikkoja, joihin työllistyä. Kuitenkin samaan aikaan työllisyydenhoidon problematiikka on moniulotteisempi eikä sitä oikein voi pelkästään tarkastella menestyvien yritysten määrällä, vaan myös niissä olevien työpaikkojen laatuvaatimuksilla – yritysten menestyminen kun ei automaattisesti tarkoita sitä, että ne työllistäisivät, vaikka yrityksillä siihen resursseja olisikin.

Nykypäivänä työllisyydenhoidon perusparadigmat näyttävät olevan seuraavat:

  • Yritysyhteistyö on avain onneen eli pyrkimällä rakentamaan yhteistyötä työllistämishankkeiden ja yritysten välillä ratkaisemme vähintään osittain työllistymisen ongelmat – työpaikat kun syntyvät tilastollisesti juuri pk-sektorin yrityksiin
  • Samanaikaisesti uskotaan yksilökeskeiseen uravalmennukseen ja matalankynnyksen toimintaan, sillä työttömyydessä on kyse jostain sellaisesta konsultaatiota vaativasta ongelmasta, jonka vain tällainen toiminta voi ratkaista
  • Työllistämisestä pitää luoda uusi palvelumalli, joka huomioi kokonaisvaltaisesti paitsi nämä edellämainitut asiat, niin myös tekee sen uudella, “innovatiivisella” tavalla. Mielellään tämä palvelu on linjassa (epämääräisen) digitalisaatiotavoitteen kanssa.

Missään näissä ei tietenkään ole sinällään mitään vikaa eivätkä ne tavoitetasollakaan ole mitenkään vastustettavia. Kaikki on kuitenkin syy-seuraussuhteessa ja näiden olettamusten/seurausten taustalla tuntuu loogisesti olevan seuraavat syyt:

  • Yritysyhteistyötä ei tehdä joko ollenkaan, riittävästi tai ainakin laittamalla siihen merkittävästi lisää resursseja sen kautta saatavat tulokset paranevat parantaen siten myös työllisyyttä
  • Yksilöitä ei huomioida työnhakutilanteissa, työnhakijalta puuttuu joko tarvittava osaaminen, verkosto, itsensä markkinointikyky tai muuten vaan hänellä on joku este, joka ei mahdollista työllistymistä ilman pituus- ja syvyyssuunnassa etenevää sparrausta
  • Vanhat palvelumallit eivät toimi tai vähintään kohderyhmät ovat väärät tai sitten ohjaus ei toimi eri palveluiden välillä tai kaikki nämä yhdessä

Huomionarvoista on tietenkin se, että missään vaiheessa työllisyydenhoidossa ei pyritä yhteen minusta kaikkein merkityksellisimpään asiaan: koko työllistymisprosessin yksinkertaistamiseen, suoraviivaistamiseen ja sitä kautta väistämättä palveluvalikon karsimiseen. Tämä edellyttää toimijoiden karsimista, ei vastuiden ja velvollisuuksien ripottelua eri paikkaan vieläpä siten, että päätösvalta ja tulosvelvollisuuskin ovat eri organisaatioissa (kunta vs. valtio). Todennäköisesti taas tänä vuonna saamme laajan kirjon uusia työllisyyshankkeita aloitettavaksi erilaisin rahoituspohjin, joista ei tietenkään pidä syyllistää hankkeiden alullepanijoita, hakijaorganisaatioita, työntekijöistä nyt puhumattakaan; tunnen heitä paljon ja minusta tuntuu, että kaikkien heidän kanssaan tavoite on kokolailla sama – luoda mahdollisimman tarkoituksenmukainen ja tehokas malli, jossa työnhakija virtaa läpi palvelusta selkeällä, tavoitteellisella tavalla kohti työllistymistä, mielellään avoimille työmarkkinoille.

Mikä on sitten Tuusulan malli tämän kaiken keskellä? Olemme olleet siinä mielessä onnekkaassa tilanteessa, että historiallisesti työttömyys Tuusulan kunnassa on ollut alhaista, väestö on nuorta ja elinvoimaista sekä muutoinkin koulutettua ja työssäkäyvää. Nyt tilanne on kuitenkin muuttunut ja työllisyydenhoidolle asetetut vaatimukset ovat aitoja ja haastavia. Toinen onnekas tilanne meillä on ollut se, että olemme voineet aloittaa melko lailla puhtaalta pöydältä työllisyydenhoidon suunnittelun kokonaisvaltaiseksi malliksi, jonka johtavia periaatteita on jo olemassaolevien palveluiden mahdollisimman tehokas hyödyntäminen (lue: ei mitään päällekkäisyyksiä mihinkään suuntaan), erityishuomio näiden palveluiden liitoskohtiin (jotta palveluista toiseen siirtyminen on tehokasta ja etteivät ihmiset jää “jumiin” johonkin tiettyyn palveluun), katvealueiden tunnistaminen (jotta kaikki työllisyydenhoidon palveluita tarvitsevat pääsevät em. palveluiden piiriin) sekä yhtenäinen, työnhakijalle yksinkertaisena, mutta myös ennen kaikkea selkeän tavoitteellisena näyttäytyvä polku siihen maaliin, jota hän realistisesti tavoittelee.

Tällä linjauksella Tuusulan kunta lähtee tavoittelemaan työttömyyden kasvun taittamista. Erityishuomiota pyrimme laittamaan siihen, että palvelut olisivat katettavuudeltaan mahdollisimman hyviä; tällä hetkellä tilanne kun näyttää siltä, että nuorille palveluita löytyy runsaasti, mutta kokeneemmille työnhakijoille ei niinkään.

Marko

PS. Oheinen kuva on kuvaus palveluvalikosta nuorille, alarivin palvelut ovat lähes kaikki tarjolla myös noihin ylempiin lodjuihin.

WP_20160317_12_58_29_Pro

 

 

Marko Lehenberg

City Growth Evangelist | Business Rebel | Old School Metal Fan

Submit a comment

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s